Perheessämme pohdittiin sitä parin viime vuoden aikana paljon. Pyöriteltiin asiaa puolelta ja toiselta. Palattiin lähtötilanteeseen, oltiin hetki, jopa kuukausi tyytyväisiä tilanteeseen, ja taas mietittiin.
Auto - ei kukaan voi Suomessa luopua autosta.
Ei omakotialueella. Ehkä keskustassa, mutta ehdottomasti ei 10 km päässä keskustasta.
Ei omakotiasuja. Omakotitalo tarvitsee auton pihalle - oman ihanan peltilehmän.
Ei lapsen kanssa voi autosta luopua. Ei ainakaan kuuden lapsen kanssa.
Ei lemmikkien omistaja voi luopua autosta - ei missään nimessä, onhan koira totutettava automatkoihin.
Ei asuntovaunun omistaja voi autosta luopua - miten sitten lomailla?
Siinä vain muutamia pointteja mitä kuulimme, kun asiasta tutuille mainitsimme. Samat kieltolauseet pyörivät myös omassa mielessä päivästä toiseen. Kuitenkin haaste oli kasvanut jo mielissämme liian suureksi - asia tuntui niin kummalliselta ja vastustusta herättävältä, että sitä on kokeiltava. Sen verran yllätyshulluja taidamme olla, että tälle matkalle oli pakko lähteä!
Vuosi, ilman autoa, omakotialueella, kuuden lapsen, kolmen lemmikin, aktiivisesti harrastavien lasten ja aikuisten seurassa - tervetuloa seuraamaan miten käy...
